– On epärealistista ajatella, että Suomi tai muutkaan pienemmät EU-maat pystyisivät kilpailemaan Saksaa, Ranskaa ja joitakin Itä-Euroopan maita vastaan absoluuttisissa tukisummissa, sanoo Suomen malmijalostuksen toimitusjohtaja Matti Hietanen.
Suomen malmijalostus on valtion erityistehtäväyritys, jonka yksi tehtävä on houkutella akkuteollisuuden investointeja Suomeen.
Hietasen mukaan Suomen olisi nyt mietittävä tarkkaan, miten se aikoo toimia tilanteessa, jossa valtion tuilla on yhä suurempi merkitys ulkomaisten suorien investointien saamisessa esimerkiksi akkuteollisuuteen.
Tammikuussa hallitus ilmoitti uudesta 400 miljoonan euron tukiohjelmasta vihreän siirtymän investointien houkuttelemiseksi Suomeen.
Kehysriihessä sovittiin myös 150 miljoonan euron verohelpotuksesta vihreän siirtymän investoinneille.
EU-maat myöntävät nyt akkuteollisuuden yhtiöille suuria valtiontukia houkutellakseen akkuteollisuuden investointeja omaan maahansa.
Luultavasti suurimman yksittäisen tukisumman on tähän mennessä myöntänyt Saksa, joka antaa ruotsalaiselle akkuteollisuusyhtiölle Northvoltille 902 miljoonaa euroa.
Erityisen paljon tukea eri hankkeille on myöntänyt myös Unkari, josta on Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan muodostumassa Euroopan akkuteollisuuden keskus.
Myös muissa EU-maissa jaetaan nyt huomattavia valtiontukia akkutehdasinvestointien houkuttelemiseksi. Kysymys on kymmenien miljoonien ja satojen miljoonien eurojen tukipaketeista yksittäisille hankkeille.
Esimerkiksi Ranska myöntää yksittäiseen akkutehdashankkeeseen tukea yli 650 miljoonaa euroa.
Haminaan on suunnitteilla kiinalaisen CNGR:n tehdas ja Kotkaan kiinalaisen Beijing easpring material technologyn tehdas.
Riittävätkö Suomen tähän mennessä päättämät tukisummat sitten Haminan ja Kotkan akkumateriaalitehtaiden toteutumiseen?
– Uskon, että Haminan ja Kotkan osalta nämä tukielementit ovat riittäviä, jos ne otetaan tehokkaasti käyttöön ja keskitetään riittävän selkeästi isoille investoinneille, Matti Hietanen sanoo.
Vihreän siirtymän investointeja on Suomessa kuitenkin suunnitteilla kymmenien miljardien eurojen arvosta. Hallituksen tukirahat voivat loppua nopeasti kesken, jos useampi isompi hanke tarvitsee merkittävää tukea.
EU-maat maksaa kiinalaisille tukia et ne vois kilpailla tuotannossaan jäsenmaiden omaa tuettua tuotantoa vastaan. Vois edes määrätä et tässä kilpajuoksussa pohjalle saa tukea vain jäsenmaiden omistuksessa olevien yritysten tuotantoa.
Suomi ei tässä juoksussa tietenkään voi pysyä perässä, kun Saksa pystyy maksamaan yksittäiselle yritykselle tuplatuen koko Suomen tukipottiin verrattuna. Saksan tukipotti menee kuitenkin ruotsalaisille, siinä missä Suomi voi päätyä maksamaan kiinalalsille.
Suomen iso ongelma on et kun meillä on varaa antaa tukea vain yksittäiselle tai muutamalle isolle yritykselle, sillä tai niillä on todella hyvä neuvotteluasema, ne voi käytännössä sanella mitä Suomen pitää tehdä et ne suostuu laittamaan tehtaansa tänne. Niillä on valinnanvaraa, Suomella ei ole. Joutuu pohtimaan onko se ollenkaan harkittu strategia, vois olettaa et kun tukipotti on pienempi, siitä kannattaa rajata isommat toimijat kokonaan pois ja keskittyä keskikokoisiin ja pienempiin toimijoihin, joiden tukemiseen tuki paremmin riittäisi. Jos yleensäkään kannattaa koko tukitouhuun lähteä mukaan.