Suomi

Copypaste

"Helsinkiläisen kahvilan pitäjä ihmeissään: Töitä hakevat lähinnä kieli­taidottomat tai te-toimiston pakottamat Helsinkiläisen urheiluseuran kahvilaan on ollut vaikeaa saada sopivia työntekijöitä. Toiminnan­johtaja Jari Oksasen mukaan nykyään suuri joukko hakijoista ei puhu suomea tai hakee paikkaa vain työvoimatoimiston pakottamana.

Tilaajille

Eräviikinkien toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan urheiluseuran kahvioon on yhä vaikeampaa löytää työvoimaa. Hänet kuvattiin Vantaan Energia Areenalla vuonna 2020. Eräviikinkien toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan urheiluseuran kahvioon on yhä vaikeampaa löytää työvoimaa. Hänet kuvattiin Vantaan Energia Areenalla vuonna 2020. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS

Roosa Welling HS 10:00 HELSINKILÄISEN salibandyseura Eräviikinkien toiminnanjohtaja Jari Oksanen on seurannut viimeaikaista nuorten työnhakuun liittyvää keskustelua hämmentyneenä.

HS on kertonut, että moni nuori pitää töiden löytämistä pääkaupunkiseudulta vaikeana. Osa heistä on lähettänyt kymmeniä hakemuksia ilman, että edes osa-aikaista työpaikkaa on löytynyt.

Oksasella työnantajana on kuitenkin täysin päinvastainen ongelma: hänellä on ollut matalan kynnyksen työpaikkoja tarjolla, mutta sopivia hakijoita ei viime vuosina juurikaan ole näkynyt.

Eräviikingeillä on Tapanilan urheilukeskuksessa oma kahvila, jonka pyörittämiseen tarvitaan ympäri vuoden osa-aikaisia työntekijöitä. Koska työ painottuu iltaan ja viikonlopuille eikä vaadi aiempaa kokemusta, sopii se Oksasen mukaan erityisen hyvin opiskelijoille.

Ennen paikkaan oli useita nuoria innokkaita hakijoita, mutta viime vuosina on hänen mukaansa tapahtunut selvä muutos.

”Esimerkiksi viime kesänä olleessa haussa kahvilaan ei tullut aluksi yhtäkään soveltuvaa hakijaa. Vasta loppukesän lisähaussa löydettiin muutama sopiva työntekijä”, hän sanoo.

SUURI ja jatkuvasti kasvava hakijaryhmä ovat Oksasen mukaan maahanmuuttaja­taustaiset ihmiset, joilla ei ole riittävää suomen kielen taitoa.

”Tässä työssä se on aika iso ongelma, kun työtä tehdään hyvin itsenäisesti. Meillä ei organisaationa ole varaa ottaa lisäkuormaa työntekijästä, joka ei välttämättä pärjääkään”, Oksanen sanoo.

Toinen yleinen hakijaryhmä ovat niin sanotusti ylikoulutetut työttömät, jotka haluaisivat ennemmin päästä kokoaikaisiin töihin.

Paikkaan on Oksasen mukaan tullut hakemuksia esimerkiksi kokeilta ja muilta ravintola-alan konkareilta, joilla palkkaodotuskin on suurempi. Lisäksi hän uskoo, että tällainen henkilö tuskin sitoutuisi työpaikkaan kovin pitkäaikaisesti.

Kolmas ryhmä koostuu Oksasen mukaan hakijoista, jotka hakevat työtä vain työvoimatoimiston pakottamina eivätkä ole aidosti kiinnostuneita työn vastaanottamisesta. Myös tällaisten hakemusten määrä on hänen mukaansa selvästi lisääntynyt viime vuosina.

”Olen tehnyt rekrytointia lähes 20 vuotta, eikä tällaisia hakemuksia juurikaan ollut vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt niitä tulee joka kerta useita”, hän sanoo.

Toisinaan käy Oksasen mukaan myös niin, että hän lähettää kutsun työhaastatteluun mutta ei saa hakijalta minkäänlaista vastausta.

KAHVILAAN onnistuttiin lopulta saamaan täksi talveksi työntekijät, mutta se oli Oksasen mukaan ”työn ja tuskan takana”. Hän ihmettelee, eivätkö osa-aikaiset ja suhteellisen matalapalkkaiset työt enää kiinnosta nuoria.

Hänen mukaansa kahvilatyön saadakseen ei tarvitsisi edes läpäistä monimutkaista rekrytointiprosessia vaan paikan voi saada vaikka heti haastattelun päätteeksi.

Oksanen vinkkaa töitä etsiville nuorille, että työpaikkoja kannattaa rohkeasti etsiä ja hakea myös vähemmän tunnetuista yrityksistä. Kahvilatyön ohella Eräviikingit hakee jatkuvasti nuoria liikunnan oppisopimuskoulutukseen.

Lisäksi hän kannustaa nuoria ylipäätään tekemään töitä, vaikka se olisi alkuun vain osa-aikaista tai matalapalkkaista työtä.

”Sellainen mentaliteetti tuntuu kasvaneen, että lähdetään töihin vain, jos saa riittävän hyvää palkkaa. Aina on kuitenkin parempi tehdä jotain työtä kuin norkoilla kotona”, hän sanoo."

Lisäksi jättää täysin huomiotta, että töissä käynnissä on kuluja/haittapuolia. On riski työtapaturmasta. Pitemmät krooniset ammattisairaudet ja vaivat. Kulut, työmatka, työruokailu jne.

Töissä käynti ei ole ilmaista, joten ihan ensimmäiseksi työkorvauksen määrän täytyy kattaa syntyvät lisäkulut. Sen jälkeen voidaan alkaa puhua henkilökohtaisen työhön käytetyn ajan korvaamisesta ja niin edelleen.

Et ole sisäistänyt tehtävääsi kapitalismin pienenä hammaspyöränä.